2014/10/31

Babymoon Helsingissä

Mikä ihmeen babymoon? Niinpä. Tismalleen samaa mietin, kun ensimmäistä kertaa kyseiseen käsitteeseen törmäsin selaillessani jotain vähemmän asiapitoista jenkkiblogia. Ymmärrykseni on sen verta tämän vuoden aikana lisääntynyt, että käsitteellä tarkoitettaneen sitä "viimeistä mahdollisuutta" nauttia lomasta kaksin siipan kanssa, ennen kuin puklujen ja sinaappikakkojen täplittämä arki lopullisesti koittaa. Ja tottahan se on, että elämämme pariskuntana on pian muuttumassa. Siksi päätimme noudattaa läheistemme neuvoa ja ottaa kaikki mehut irti näistä viimeisistä viikoista ennen kuin kahdesta tulee kolme.

Jotenka tänä viikonloppuna pakkaamme kettureppumme ja suuntaamme pyhäinpäivän kunniaksi minilomalle täältä Espoon landelta niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin naapuripitäjäämme Helsinkiin ja Hotelli Torniin. En ole koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä pytingissä, joten odotan innolla, että pääsen näkemään millaisesta laitoksesta on kyse ja kuinka upeasti Tornin huipulta loistavatkaan pimeässä pakkasillassa armaan pääkaupunkimme valot.


Onko teillä jotain spesiaaleja suunnitelmia näin pyhäinpäiväksi? Aiotteko juhlia halloweenia ja kovertaa kurpitsoja taikka pukeutua kummitukseksi?

Joka tapauksessa; huisia viikonloppua kuomat!


2014/10/28

En vaihtais sekuntiakaan

Äsken kuului radiosta Samuli Putroa. Itseasiassa tismalleen samalla hetkellä, kun selailin Tuomaksen Suomenlinnassa meistä ottamia odotuskuvia kuukauden takaa. Tuli jotenkin ihan törkeän hyvä fiilis. Vähän kieltämättä pelottaa olla näin tyytyväinen elämäänsä, sillä peri-suomalaiseen kulttuuriin toki kuuluu ennemminkin kätkeä ja vähätellä omaa hyvää fiilistä jostain käsittämättömästä syystä. Ehkä siksi, ettei naapuri olisi kateellinen tai sitten pelätään, että jos asiat on hyvin ja sen uskaltaa sanoa ääneen, karmanlaki muistuttaa olemassa olostaan ja jotain kamalaa on pakkoa sattua. Ja tokihan pieni pessimisti sisälläni nytkin parhaillaan muistuttelee, että kel onni on se onnen kätkeköön
 
Just kuitekin päätin, että en muuten aio kuunnella mokomaa piipitystä. Vaikka ulkona on synkän harmaata ja olen koko päivän makoillut kipujen kourissa sohvalla tuijotellen ikkunaa vasten hakkaavaa sadetta, hymyilyttää. Saan olla kiitollinen niin äärettömän monesta asiasta, että eihän tässä yksinkertaisesti muuta voi kuin olla onnellinen.

En vaihtais sekuntiakaan.
 

2014/10/23

Hääpäivä Pietarissa

Aika rientää ja minä koitan pysytellä perässä. Aikalailla tasan kaksi kuukautta sitten juhlistimme armaan siippani kanssa ensimmäistä hääpäiväämme Pietarissa, josta on vielä kokemukset kuvasaaliineen hotellia sekä junamatkaa viisuminhakuprosesseineen lukuunottamatta jakamatta. Joten täältä pesee! Tunnelmia vielä niin kesäisen lämpöisestä Pohjolan Venetsiasta.

Me tehtiin miehen kanssa taktiset ja päätettiin olla etukäteen sen enempiä ressaamatta siitä, mitä kohteita ehdimme parin päivän pyrähdyksemme aikana nähdä ja kokea. Suunnistettiin siis enemmänkin sinne minne nokka näytti-periaatteella ja näimmekin aika monta upeaa pytinkiä sekä ihan sitä tavallista venäläistä arkea, kuten mummelin ruokkimassa jäätävän kokoista puluparvea laitakaupungilla, ränsistyneitä upeita taloja rikottuine ikkunoineen ja katukuvan vilskettä kahvilan terassilta käsin ihmeteltynä. Niin ja valitettavasti myös Thaimaa-tyyliin turistien "iloksi" kaduille tuotuja villieläimä pesukarhuista apinoihin. Kuvittelin kaupungin olevan lähempänä länsimaista Eurooppaa kuin Aasiaa, mutta tässä kohtaa olin ainakin todella pahasti väärässä.

Aiemminkin mainitsinkin jo palvelukulttuurista tai lähinnä sen puutteesta, mutta se nyt ei meitä hirveästi häirinnyt, kun vain piti oman naaman näkkärillä ja solkkasi venäjää sen minkä taisi. Toinen juttu jota vähän ihmettelimme oli se, että ihan keskustan kupeesta löytyi paljon ränsistymään jätettyjä vanhoja upeita kivitaloja. Vastaavaan ilmiöön en nimittäin ole törmännyt suurkaupungeissa mielestäni koskaan. Tuntuisi, että keskustan alueella olevat arvokiinteistöt ovat oikeastikin arvokkaita niin rahallisesti kuin historiallisestikin ja näin ollen kunnosta pidettäisiin huolta? Joku paremmin itänaapurin asioista tietävä voinee avata meikäläiselle mistä moinen voisi johtua.

 Muutoin kaupungista jäi positiiviset vibat. Historiaa ja omaa tarinaansa huokuva city kaikkine upeine arkkitehtuurisine iloitteluineen oli todellakin ilo silmälle ja ilman muuta kokemisen arvoinen kohde.































Paljon jäi kokematta ja olisimme etenkin halunneet koluta enemmän keskustan lisäksi laitakaupunkia. Valitettavasti meikäläisen pallomaha supisteli koko reissun ajan siihen malliin, että jouduttiin ottamaan aika iisisti, joten jäi sitten ne syväluotaavammat tutkimusretket seuraavaan kertaan. Olemmekin jo päättäneet, että ensi kesänä teemme uusintatripin itänaapuriin kera L&L, sillä rajan takana pilkottava ennen Suomelle kuulunut Viipuri kiinnostaa tätä historiafriikkiä kovasti. Sinne kun näyttäisi pääsevän Lappeenrannasta Saimaata pitkin ilman viisuamiakin aikas näppärästi. Onko kukaan käynyt ja etenkin kyseistä reittiä pitkin?

Mukavaa torstaita! Stadissa sataa muuten lunta! Huisia.

 Photos: Olympus OM-D E-M1 & M.Zuiko PRO 12-40mm f2.8

EN // Few days in St.Petersburg Russia.